Pitkästä aikaa kuulumisia!

Pitkästä aikaa taas kirjoitellaan. Josko nyt kerkiäisi kirjoitella enemmän, tai no, sehän riippuu ihan siitä, onko mitään kirjoittamisen aihetta. Kyyhkynmetsästys on alkanut ja tulevana tiistaina alkaa sorsastus. Tietysti osa lähtee myös karhujahtiin, mutta ne ylikokoiset supikoirat eivät ole koskaan minua kiehtoneet :) Harmittaa vain se, että emme Köpin kanssa kovin pääse sorsajahtiin tänä vuonna. No, tarkoitus olisi ensiviikonloppuna mennä käymään Putaalla ja käydä edes vähän katselemassa pieniä lampareita jos sattuisi edes yksi pahainen telkkä erehtymään sopivalle hollille. Pennut saavat olla viikonlopun kotona ja keräillä voimia viikon paimennuksen jälkeen, kun ensi viikko on iltavuoroa ja sehän tarkoittaa jatkuvaa paimentamista :) Tosin, linnut eivät vieläkään ole aloittaneet kunnolla leviämistä, mikä on toisaalta hyvä asia. Toisaalta taas harmittaa, kun ei päästä koirien kanssa kunnolla töihin. 

Mitä muuta, Kuuralla viimein alkoi juoksut, ja nyt se on pitänyt jo parisen viikkoa niitä yllä. Köpin kanssa on turha yrittää tehdä mitään, kun se ei edes malta syödä. Se päivystää tarhojen väliseinän vieressä ja ulisee lähes taukoamatta. Ruska ei vielä ymmärrä moisesta asiasta mitään, ja sen kanssa pystyy tekemään jopa töitä! Ainoa vaan, että sen tottelevaisuus on jostain syystä taas kerran karissut pois. Heti kun löysää irti, siltä häviää korvat.. Hermot siinä meinaa mennä, mutta pakko se on käyttää ja koittaa saada takaisin hallintaan. Kuuran kanssa menee todella hyvin (vaihteeksi). Se paimentaa todella hyvin, ja kuunteleekin jopa käskyjä! Se tekee ihan tosissaan töitä, joten kuuma tulee välillä ja silloin pitää löytää keino viilentää itseään:

Tässä sitä siis odotellaan paimennuksen virallista aloitusta :) Sekä syyspakkasia. Metsäkanalintujahtiin olisi tarkoitus yrittää varsinkin Kuuran kanssa, sillä kun tuo pystykorvan taipumus ylöspäin haukkumiseen on kaikkein vahvin. Köpiä voin käyttää ylösajamiseen, jos on aikaa. Ja Ruskan kanssa voidaan kokeilla oikeastaan mitä vaan, sillä kun tuntuu tuo nenä menevän enemmän maata pitkin. Tosin, sen kanssa otetaan vielä vähän rauhallisemmin, kun meillä kävi pieni onnettomuus. Olimme Ruskan kanssa paimennuskierroksella, kun se älypää päätti hypätä mönkijän kyydistä vauhdissa pois. Toinen etujalka jäi kokonaan mönkijän renkaan alle. Ei onneksi mennyt poikki, tai edes murtunut (todennäköisesti, koska kävelee suurimmaksi osaksi ihan normaalisti), pari pintahaavaa siihen tuli ja vieläkin on vähän turvoksissa ja välillä aristaa. Etenkin rankemman käytön jälkeen se vähän ontuu, mutta ei se sen intoa häiritse. Sen vuoksi täytyy minun vähän jarrutella sen vauhtia, jotta jalka pääsee paranemaan kunnolla. Ja tästä syystä sen tottelevaisuuden puutekin on vähän huono juttu, koska sen oma järki ei kuumenemisen vuoksi riitä vauhdin höllentämiseen. 

Että sellaista. Yritän saada kirjoiteltua tänne jotain edes viikoittain, se voisikin olla ihan hyvä, kooste joka viikon touhuista :) 

Ei muuta kun syksyä edelleen odotellessa!