Ruska - meidän pesueen ärripurri. Minulla on kädet haavoja täynnä, kun sen kanssa joutuu ottamaan yhteen joka päivä - monta kertaa. En tiedä, mikähän sillä mahtaa olla - tosiaankin iso ego ja kova luonne, vai vikaa päässä.. Tai sitten siihen on periytynyt kaikki alkukantaisen pystykorvan ominaisuudet jostain kaukaisuudesta - hypänneet sukupolvien yli juuri tähän pirpanaan.
Mukava pentu Ruska on muuten. Se on virkeä, aktiivinen ja rohkea - vähän liiankin ehkä. Se lähtee omille teilleen, eikä sitä paljon kiinnosta, missä minä menen. Se ei tunnu pelkäävän mitään. Köpin kanssa se tulee toimeen mahtavan hyvin. Jos kaikki kolme on pihalla yhtä aikaa, niin Ruska seuraa Köpiä, ja unohtaa Kuuran kokonaan. Se leikkii mieluummin isojen koirien kanssa. Naapurissa on pari labbista, aikuinen uros ja 11vko vanha pentu (joka on kolme kertaa isompi kuin Ruska), niin mieluummin Ruska touhuaa sen ison kanssa, kuin pennun kanssa. Kyllä se sitten leikkii sen pennun kanssa, jos isompi ei ole mukana.
Ruska on tutustunut fasaaninsiipiin (kuten Kuurakin), ketunraatoon (tykkäsi kovasti) sekä valkohäntäpeuraan. Se jänskätti vähäsen, kylle se sitä raatoa tutki, mutta varovaisesti. Tosin, ei ollut moksiskaan, kun lähdettiin pois - aivan normaalisti ryntäili hangessa.
Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä vekkulista tulee - ja ennen kaikkea - saako sen agressiivisuuden pois..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti