Eilen oli melkoisen vauhdikas päivä. Linnut levisivät kuin Jokisen eväät, meinasi minun polvikin jo välistä ruveta varoittelemaan, että hidastahan tahtia. Köpillä olikin eilen kansi tyttöä paimennuskaverina - Lyyli, josta onkin kuva ollut aiemmin, sekä Lyylin sisko Nitro, josta nyt ei ole kuvaa laittaa. Nitro on siis myös springerspanieli.
Paimentaessa ei ole ollut mitään sen erikoisempaa. Eilen illalla kävin Köpsän kanssa katsomassa Mäntymäen tarhalla (joka on siis tällä hetkellä vielä tyhjillään), josko sieltä löytyisi rottia tai vaikkapa minkki! Aikamme etsiskeltiin, ja sitten Köpi kaivoi sen yhden ainoan rattuksen heinähäkistä. Tai siis, oikeastaan Köpsä ilmoitti erittäin selkeästi, että siellä heinien seassa se on, mutta se ei itse päässyt sinne, joten minä kerran potkaisin heiniin, niin silloin lähti rotta kiireen vilkkaa karkuun. Ei kerinnyt Köpi ottaa kiinni, ennen kuin rattus hävisi koloon, mutta aloitti sitten raivokkaan kaivamisen. Syvän montun saikin kaivaa, ennen kuin tavoitti rotan, mutta Köpsä on vielä vähän nössö, eikä uskalla purra kovasti, jolloin rotta joka kerta saa otteen sen kuonosta. Tällä kertaa rotta pitikin lujasti kiinni :/
Kolmesti Köpsä sai sen kiinni, ja yhtä monesti rotta kävi Köpin kuonoon kiinni. Mutta lopulta rotalle tuli väsy ja Köpsä sai siitä ratkaisevan otteen. Iso ja lihava mohjo olikin se rattus, en ole vähään aikaan nähnytkään nuin isoa siimahäntää. Tosin, siellähän se on saanut elellä itsekseen, ihan rauhassa tyhjässä tarhassa.
Puhdistin myöhemmin Köpsän kuonosta haavat, jotka taistelun tiimellyksessä sille tuli. Jokohan se oppisi, että kun heti ottaa kunnon otteen, niin se ei käy itelle niin kipeää? Ottaisi Pörristä mallia -sillä on samanlaiset otteet, kuin oli aikoinaan Terillä: Äkkiä kiinni ja hirmuiset ravistukset.
Niin se homma toimii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti