Otettiin tuossa Köpsän kanssa vähän jahtia, kun oli tuoreet minkin jäljet rannassa. Ei tarvinnut kuin tuoda koira jäljelle, niin se lähti välittömästi niitä pitkin hirmu vauhdilla. Eikä aikaakaan kun alkoi haukku kuulumaan. Tämmöinen amatööri kun minä edelleen olen (!!!???!!) niin jätin tietysti aseen pois matkasta, kun menin varmistamaan, mitäse Köpi haukkuu.
Kyseisessä rannassa on muutama laituri sekä niiden yläpuolella rinteessä noin 10 metrin päässä epämääräinen kasa risuja ja lahonneita klapeja. Sinne Köpsä haukkui raivoisasti ja välistä riuhtoi hampaillaan risuja pois edestä. Tutkin hieman kasan ympärystää ja totesin jäljistä, etä siellä sen pitäisi olla edelleen. Ei muuta kun kaivamaan. Rupesin nykimään oksia pois edestä ja aina välillä Köpi kävi kertomassa ( ;p ) oikean suunnan, mistä päin tehdä koloa. Köpi itse oli kasan toisella puolella purkamassa esteitä. Hyvin meillä yhteispeli sinänsä sujui, Köpi kävi aina välillä kurkkaamassa, näkyykö mitään, ja siirtyi takaisin omalle puolelleen.
Toki minä sain tehtyä suuremman alan, jonne Köpi pääsi ryömimään, siellä sainkin ensimmäisen näköhavainnon meitä kiusaavasta öttiäisestä. Silmät kiilui syvällä risukasassa. Köpi aloitti raivoisan huudon ja ryhtyi repimään risuja pois tieltä. Itse kävin välillä toiselta puolen kasaa tekemässä aukkoa suuremmaksi, jotta Köpi mahtui paremmin ja pidemmälle kasaan. Seurasin Köpiä, että missä suunnassa kasaa minkki mahdollisesti olisi ja aloitin uudelta reunalta kasan purkamisen. En kerinnyt kuin muutaman risun siirtää, kun näin tumman hännän oksin välissä. Olisin pystynyt tarttumaan siihen kiinni, mutten tietenkään uskaltanut - Minkillä on kuitenkin aika terävät hampaat (kuten Köpi sai tuta myöhemmin). Kutsuin Köpin sille reunalle, mutta juuri kun Köpi hoksasi minkin, se kerkesi livahtaa rannassa olevan laiturin alle. Jos minulla olisi ollut ase, olisin siis jo 3 kertaa voinut ampua sitä tähän mennessä.
Köpi siirtyi laiturin alle itsekin ja aloitti haukun siellä. Tässä vaiheessa minä totesin, että siellä se saattaa olla jonkin aikaa, joten kerkiän hakemaan pyssyn. Tullessani takaisin huomasin ettei Köpi hauku enää laiturin alla, vaan sen rieukasan vieressä olevan kuusen alla - puuhun. Koitin katsoa kuusen oksille, mutten nähnyt mitään. Kiersin kuusen ja menin aivan sen alle - sitten huomasin sen - siellä se kurkisteli oksalla. Köpi haukkui komeasti. Nostin haulikon ja ammuin. Pötkylä putosi välittömästi ja Köpi hyökkäsi heti sen kimppuun. Sen verran oli minkillä henkeä vielä jäljellä, että puri Köpiä alaleukaan ja roikkui siinä vähän aikaa. Varmasti teki Köpille kipeää, huuti ainakin todella rumasti.
Viimein minkki kuoli, ja Köpi ravisteli sitä vielä jonkin aikaa. Nyt on muuten väsynyt koira :)
Toin raadon pihaan ja päästin kersat tutkimaan sitä. Ottaen huomioon että minkki haisee todella pahalle, niin ei nämä pelänneet sitä yhtään. Suoraan tulivat haistelemaan, että "mikäs tämä on". Kuura olisi kovasti halunnut kieriä sen päällä, mutta sattuneesta syystä en sallinut sen niin tehdä.
Kerta kaikkiaan varsin onnistunut jahi meillä Köpin kanssa - ainut vaan, että isäntä saisi vihdoin ja viimein oppia kantamaan sitä pyssyä mukana, kun Köpsän kanssa lähdetään liikenteeseen... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti