Vauhtinelikko

Käytiin tuossa kersojen kanssa jäällä vähän pilkkireikiä kattelemassa - pikkuahvenet meni hyviin suihin (onneksi on matolääkitys päällä). Ja taas kerran, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)

Ei paljon kiinnosta, missä isäntä menee..

Kuura-tyttönen

Sitten tuli tappelu..

Kunnon tappelu..

Apujoukot saapui

Pojat kun tappelee, niin Kuura varastaa riidan syyn - fasun siiven :)

Ja taas mennään.

Kuura

Pökö

Ruska (jolle tuli kaikesta tappelemisesta väsy..)

Routa

Roudalla on häijyt silmät

Ollaan kavereita jookos?

subvuufferi

Tänäin oli supikoira loukussa - ovat lähteneet liikkeelle.

Kohta täytyisi lähtä kytikselle. Tuuli on vaan melko vilpoinen, joten avotornissa voi tulla kylmä. No, tarttee laittaa paljon päälle. Riistakamerankin hommasin, se on nyt sunnuntaihin tai maanantaihin asti yhden pesäluolan suulla, jos sielä olisi liikettä. Olisi mukava saada hyviä kuvia sieltä. Ja alueella on liikkunut nyt useampana yönä kapinen kettu, se pitäisi saada äkkiä pois, ettei tartuta kovin muita öttiäisiä. Se on pari kertaa tallentunut kauriskameraan, kaivelemassa porkkanakasaa. Mikäli se näkyy minun kamerassa, jotta luolassa on käynyt, se pitää kyllä tyhjentää ja peittää kokonaan, ettei kapi leviä :/ Sen verran hyvin se vielä löytää kuitenkin ruokaa maastosta, ettei voi meitin loukkuihin mennä.. 

Muuta kummempaa ei oikeastaan, normi eloa ja nujastelua. Nyt on vähän motivaatio hukassa kaikkeen, mutta jos sitä viikonloppuna saisi uutta intoa ja puhtia.

...

No niin. Muutaman kerran on tullut käytyä hiihtämässä koirien kanssa. Eilen kävin Köpin kanssa jäällä vähän vauhdikkaamman lenkin, mutta se satutti jalkansa jotenkin, rupesi loppumatkasta ontumaan :/ No, seurataan tilannetta, tänään sillä onkin sitten vapaapäivä. 

Tänäin saan ne uudet sukset, jotka käytiin maanantaina ostamassa. Pääsee kokeilemaan niitä ennen Lapin reissua. Taidan ottaa tällä kertaa kersat erikseen käsittelyyn taas vaihteeksi.

Eilen setäni alkoi rakentelemaan minulle Aveen koirahäkkiä, tänään se pitäisi tehdä valmiiksi. Ei siitä puutu kuin ovet, ja sitten vanerista tulee pohja ja katto. Itse mun täytyy se sitten hioa ja maalata.. No, onhan tässä aikaa.. Pitäisi Aveenkin tehdä vähän pikkuhommia, lohkolämmitin kattoa, kun ei toimi (tai siis millanen siinä nyt sitten ikinä onkaan), tuulilasissa paikata reikiä (korjattu halkeamia) ja takalasin pyyhkijän sulka vaihdettava :) Että ei onneksi mitään sen suurempaa.

Kettu pyörii tässä meidän pihalla, viritin riistakameran tuonne ulos, mutta aina se menee eri paikasta sitten, missä kamera on. Onpa yksi loukkukin pyynnissä, mutta sen vieressä ei ole kuin pitkäkorvan jälkiä. 

Muutama päivä tässä on vielä vapaita, huomena olisi tarkoitus päivällä käydä siskojen kanssa Kouvolassa syömässä. Perjantaina tai lauantaina lähden takaisin päin. Pitäisi omakin huusholli siivota taas välistä..

Tällä hetkellä sataa lunta, ihan kiva. Talvi jatkuu vielä :)

Metsästys Suomessa

Susi.

Tapetilla, suurin punaisin kirjaimin kirjoitettuna.

Ennen kuin ryhdyn analysoimaan tuon petoeläimen tilannetta Suomessa, joudun ottamaan ensimmäiseksi esille Suomen metsästyskulttuurin yleisesti. Meidän olisi tarkoitus toimia kestävän kehityksen mukaisesti, jotta saisimme pidettyä riistakannat hyvinä sekä kestävinä metsästää. Riistanhoito on tärkein osa kestävää metsästystä. Pahoittelen karkeaa sekä muodotonta tekstiä, siitä on aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut..

Tällä hetkellä Suomessa mtsästyslupien määrät vaihtelevat vuosittain, välillä suurestikin. Tämä kertoo sen, että meillä ei osata säännöstellä ja pitää yllä hyviä riistakantoja. Asialle täytyisi ilman muuta tehdä jotain. Otetaan käsittelyyn hirvi, jota metsästetään joka puolella Suomea. Karkeana esimerkkinä voisi sanoa, että jos toissavuonna olisi jollain alueella ollut hyvä hirvikanta ja sinne olisi saatu 30 lupaa, jotka  pyritään suomalaiseen tyyliin käyttämään kaikki, ja haetaan varmuuden vuoksi vielä lisälupia. Viime vuonna hirvikanta olisi sitten pienentynyt ja lupia annettaisi 7 kpl. Tänä vuonna kanta olisi taas vähän suurempi, lupia saataisi 15 jne. Tämä on samanlaista kuin jojo-laihdutus, eli pidemmän päälle ei kovinkaan terveellistä. Lisäksi tietysti vaikuttaa kaadettavat yksilöt, eivät lehmät yksinään pysty lisääntymään. Kukapa ei tosin haluaisi kaataa sitä 10 piikkistä sonnia, kun pääsee Metsästys&Kalastus lehden kymppikerhoonkin. Sama pätee valkohäntäpeuraan, ja miksei kauriiseenkin, joita on muutenkin vähäinen määrä Suomessa.

Pointtini on siis se, että meidän olisi opittava käyttämään jaettavat luvat fiksusti. Pitäisi jättää pois myös se ajattelutapa, että kaikki on kaadettava ennen kuin naapuriseura kerkiää. Meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Riistanhoitoon olisi panostettava paljon enemmän. Ruokintapaikkoja voi perustaa useita, jopa melko lähekkäin toisiaan, niin kaikki yksilöt pääsevät varmasti osingoille. Ruokinta olisi aloitettava hyvissä ajoin syksyllä, ja sitä pitäisi pitää yllä alkukesään asti. Monet varmasti lopettavat peurojen ruokinnan heti, kun metsästysaika on loppunut. Ja tämähän on väärin. Eikö olisi mielekkäämpää hoitaa riistakantoja siten, että vuosittain saisi metsästää suurin piirtein saman verran elikoita. Tietysti kun aloitetaan tarpeeksi pienestä, niin määrä rupeaa kasvamaan ja jatkossa saataisi metsästää sitten enemmän. Tässä tulee esille sitten metsänomistajat. Hirvi on heille haittaeläin, kun se tekee vahinkoa vaivalla istutettuihin taimikoihin. Kuka korvaa sitten heille aiheutuneet vahingot, kun hivikanta kasvaa? Tämä kysymys tulee monesti esille, kun olen keskustellut mm. hirvilupien käyttämättä jättämisestä. Tähän voisi joku viisaampi vastata ja kehittää jonkun hyvän, kestävän ratkaisun.

Villisika on toinen. Olisi hienoa päästä metsästämään villisikaa, kuten Puolassa ja jopa Virossa. Meillä Suomessa sikuli on lainsuojaton, se tuottaa hallaa maanviljelijöille. Mikäli ruokintapaikkoja olisi useita, kyllä se sikakin niissä kävisi. Saataisi sekin kanta kasvamaan kestäväksi metsästää. Sehän on se paras vaihtoehto - että riistakannat ovat tarpeeksi kestäviä metsästää. Koska me opimme sen?

Tämä kaikki koskee jokaista riistalajia Suomessa, pienriistaa, lintuja, hirvieläimiä sekä suurpetoja. Ilves vie kauriita, susi tappaa hirviä ja metsäpeuroja, tämä on hyvin valitettavaa, mutta totta. Metsästäjien silmissä näkyy viha, kun löytyy kauriin raato ison kissan jäljiltä. Näin se vaan on - valitettavasti ihminen ei ole ainoa petoeläin maapallolla. Suurpedotkin tarvitsevat ravintoa, ja ne tekevät sitä mikä on niille luonnollista - tappavat riistaa. Ihminen on melkein samalla pallilla suurpetojen kanssa, suureksi osaksi kun meillä on sama saalis. Tämän vuoksi meidän pitäisi hoitaa riistakannat kuntoon. Se ero meissä ja pedoissa on, että myös ne kuuluvat saaliseläimiimme. Olisi hyvä saada aikaan jonkinlainen tasapaino. Tästä pääsemme pikkuhiljaa suureen susikysymykseen, johon tosin sisällytän kaikki suurpedot.

Metsästys on osa kulttuuria ja ihmisen luontoa. Aktiiviluonnonsuojelijoille sellainen kysymys, että miksi meidän pitäisi lopettaa sellainen, jota olemme tehneet ihmislajin alusta asti? Perusteeksi ei käy se, että metsästys on tarpeetonta, sitä se ei nimittäin ole.

Otetaan vielä esille maatilalliset sekä metsänomistajat. Paljon puhutut susien hyökkäykset lammasaitauksiin voitaisi ehkäistä petoaidoilla ja laumanvartijakoirilla. Mutta kuka ne maksaa? Maatilat pyörivät muutenkin EU-tuilla niin saadaanko EU:lta tukia myös petovahinkoja vastaan? Korvaako valtio moiset rakennelmat (petoaidat) vai joutuuko kukin hoitamaan asiansa itse? Mikäli näin on, niin silloin tietysti myös tuotteen hinta kasvaa. Suomalaisen lihan hinta nousee, mutta onko kansa valmis maksamaan kotimaisesta tuotteesta enemmän? Tämä voidaan rinnastaa myös yleisesti maatilaneläimien pitoon. Eläimille pitäisi rakentaa isommat tilat ja tarjota enemmän virikkeitä. Tämä kaikki tarkoittaa tuotteen hinnan nousua. Ovatko suomalaiset valmiita maksamaan ruoastaan enemmän?

Susi on tätä nykyä tulenarka aihe. Tästä olisi hyvä ryhtyä keskustelemaan järkevästi ja kaikki osa-alueet huomioon ottaen. Ymmärrän hyvin, että monilla on syystä tai toisesta tunteet herkällä, mutta jotta asioihin saataisi jonkinlaista edistystä, pitäisi yrittää rauhoittua ja tosiaan punnita asioita monelta kantilta. Itse olen metsästäjä, en ole susivihaaja, mutten myöskään suojele niitä sokeasti. Olen kiinnostunut riistaseurannasta, ja haluaisin osallistua riistantutkimukseen jollain tapaa. Olisi mielenkiintoista seurata tarkemmin eläinten olemusta, kehittymistä ja selviämistä luonnossa, siten niitä oppisi myös ymmärtämään paremmin. RKTL tuntuu vain haluavan pitää tutkimuksensa oman sisäpiirin tiedossa, mikä on suuri sääli. Etenkin nuoria metsästäjiä pitäisi valistaa paljon, ja heitä pitäisi opastaa järkevillä tavoilla edistämään kestävää metsästystä sekä riistanhoitoa. Varsinkin heitä pitäisi ottaa mukaan riistantutkimuksiin, jotta tulevaisuudessa saataisi tehtyä kompromissiratkaisuja ja pitäydyttäisi tosiasioissa. Tutkimustulokset pitäisi olla juklkisia, jotta kaikki halukkaat saisivat seurata niitä. Tietysti erilaiset koulutus/tiedotustilaisuudet ovat mahdollisia, ei niistä haittaakaan voi olla, jos ne vain järjestetään järkevästi ja pidetään sisällöltään asiallisina. Kun ihmiset tietävät enemmän, he rauhoittuvat. Ja kun asioille tehdään jotain konkreettisesti, niin sehän se paras keino on. Ehdottaisin edelleen näille surullisen kuuluisille pihasusille ensiapuna karkoittavia keinoja, esimerkiksi kumiluoteja, jotta ne oppivat karttamaan ihmistä. Suden paikka kun ei ole asutusten lähellä.

Katsoin Köyliön susi-ilta - taltioinnin joku aika sitten. Sieltä toisin esille pannoitusasiaa. Yksi ratkaisukeino olisi ilmeisesti se, että kaikki suden pyrittäisi pannottamaan ja niiden liikkeiden tiedot julkiseksi nettiin. Sieltä ihmiset voisivat seurata, missä sudet kulkevat, ja valita jahtimaastonsa sen mukaan. Ei tämäkään ole ihan oikein. Loppupelissä ihminen ei ole se, jonka pitää väistyä.


Noora Marin

Jaalas on jalo elämä..

Jihuu. Sitä ollaan talvilomaa viettämässä kotokotona Jaalassa.

Eilen, eli lauantaina, tultiin Köpsän ja kersojen kanssa iltapäivällä. uostuttelin illalla äitin kanssani elokuviin, käytiin katsomassa Les Miserables - joka oli mielestäni hyvä.

Tänään aamulla kävin kersojen kanssa hiihtämässä pari kilsaa, puolilta päivin pitikin mennä toimitsemaan hiihtokisoja kylätalolle. Oli hyvät kisat - kaikki saivat ainoastaan kultaa :)

Iltapäivällä kävin koirien kanssa uudestaan hiihtämässä, mutta hermo meni, kun ei sukset pitänytkään. No, huomenna otan toiset sukset, niin jospa pääsisi vähän paremmin. Ja kun on oko päivä aikaa, niin taidan ottaa koiran kerrallaan. Ei sillä, Kuura tuli melkein koko ajan nätisti vieressä, tai vähän perässä, mutta Ruska huitelee milloin missäkin. Ja Köpsän kanssa nyt koskaan hirveitä ongelmia olekaan, mitä nyt vähän ehken tottelevaisuus unehtunut..

Huomenna, tai tiistaina pitäisi käydä ostamassa uudet monot (ja sukset..) sekä jonkinlaista hiihtopukua tulevaa Lapin reissua varten. Kaikenlaista.

Reeniä, reeniä..

Taas on viikko vierähtänyt. Näyttää siltä, että nyt kersojen kasvu on hieman pysähtynyt. Kävin kyllä toissapäivänä ostamassa niille isomman häkin (109cm) kun edellisessä nukkuivat jo osaksi päällekkäin.. Nyt on tilaa :)

kuva on näköjään kapea (?) joten vääristää jonkin verran

  Ruskan kanssa on ongelmia luoksetulossa. Sitä on nyt koitettu harjoitella monin eri tavoin - komentamalla ja houkuttelemalla ja vaikka miten siltä väliltä. Kuuran kanssa ei niin olekaan ongelmia, se yleensä tulee ihan suht nätisti. Nyt päätinkin sitten, että lenkit tehdään jatkossa erikseen, jotta voidaan rauhassa reenata eri asioita.

Tilasin Noutajan metsästyskoulutus - kirjan: joka vikuttaa muuten aikas hyvältä. Ajattelin poimia siitä pääkohtia ja soveltaa Köpin - ja miksei pentujenkin koulutukseen. Se siinä tosiaan vaan, että kun näissä on kuitenkin se pystykorva niin vahvana, niin ei ehken aivan samalla tyylillä voi vaatia joitain asioita, kuin noutajilta. Näitä kun ei tosiaan välttämättä kiinnosta - ainakaan kovin kauaa.

Kuitenkin, pentujen kanssa on aloitettu hihnareenit.Olen tällä hetkellä makupala-automaatti! Kakspiippunen juttu, mutta kun tuntuu toimivan näillä (Köpihän ei pentunakaan ottanut makupaloja), niin olen nyt käyttänyt. Se siinä vaan, että kun tietäisi tarkalleen, missä vaiheessa ne voi/kannattaa jättää pois? Eli kun tarhasta lähdetään, on panta ja hihna päällä. Siinä kuljetaan sitten nätisti noin 50m, jonka jälkeen otan hihnan pois. Saavat tutkia rauhassa paikkoja ja siinä samassa otetaan luoksetuloharjoitteita. Kävellään jonkun matkaa, välillä molemmat tulevat ilman hihnaa jo seuraamaan viereen (makupalan perässä - en tosin aina anna niitä, vaan pelkästään kehun ahkerasti), joka on siis tavoitteena jatkossa. Että hihnaa ei tarvittaisi lainkaan. Mutta niin siin, tien päässä kun käännymme ympäri, otan pennun taas hihnaan. Menemme sen 50m ja taas vapautan. Lopussa sama homma. Viimeiset 50-100m ollaan hihnassa, ja kun pihaan tullaan, otan pannan kokonaan pois.

Ihan hyvin ovat alkaneet tottua hihnaan. Kuurassa on samaa kuin Köpissä, että sitä ei välttämättä niin paljon makupalat kiinnosta, mutta sitä sitten kehutaan ahkerasti. Ruska taas seisoisi varmaan päällään makupalasta (jotka ovat siis niiden omia kuivaruokaraksuja). Ruska vaan inhoaa pantaa yli kaiken :) Se pysähtelee useasti ja kierii maassa ja usein jää makaamaan jälkeen, kun inhottaa niin paljon :D

Asiasta kolmanteen, nyt vaihdoin kersoille ruoankin. Tai siis hetken aikaa syötän päällekkäin J&V pentu - ruokaa ja J&V Junior - ruokaa. Jostain täytyisi kohtapuoliin saada taas lihaa - eli joku heppa vaikka paistiksi. Siitä saa hyvin koirille lihaa ja luita pitkäksi aikaa. Että jos joku tietää (ei kovin lääkitty) huonokuntoisen/vanhan hepan, niin täällä päin oltaisi kiinnostuneita! Ei se polle mitään ongelmajätettä ole, kun mitä mainiointa ravintoa - sekä ihmiselle että varsinkn koiralle. Elämän kiertokulku, muistakaa se :)

Jees. No Köpin kanssa sitten ruvetaan pikkuhiljaa reenimään noutojuttuja ja ihan nostattamaan peruskuntoa, kunhan pyöräilykelit tulisi. Noutoja meidän tosiaan täytyy harjoitella ja tottelevaisuutta - tuossa fasujahdissa huomasin, että Köpi taitaa tällä hetkellä olla oman itsensä pomo. Täytyy ottaa siltä luulot pois. Tässä laiskan kevään aikana on minulla ote lipsunut tosissaan, mikä on todella huono juttu. Nyt täytyisi saada uutta puhtia ja pistää asiat taas järjestykseen.

Viikko 11 onkin minulla talvilomaa, joten menen koko viikoksi Jaalaan, äitin ruokia syömään :) Köpi ja kersat luonnollisesti tulevat mukaan.

Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Nyt ei muuta kun viikonloppuja!