Vätystää :)

Oli Köpsällä rankka viikonloppu, en tiedä, miten se nyt noin kovasti väsähti.. Torstaina ja perjantaina meillä oli iltavuoro ja sillon jouduttiin paimentamaan kyllä, mutta nyt viikonloppuna ei oikeastaan tarvinnut kun aamuisin muutama tunti, päivisin silloin tällöin, ja illalla muutama tunti. Oli sen verran hyvät apupaimentajat tosiaan, että hoitivat päiväseltään kyllä paimentamisen koko alueella. Joukossa oli Picardienspanieli, Pk weimarinseisoja, pieni munsterinseisoja, pari labbista sekä suomenajokoira (joka oli tosin hihnassa :) ). Kiitos vaan apulaisille kovasti! Mutta tosiaan, huolimatta näistä seikoista, Köpsälle tuli melkoinen väsy. Se nukahteli mönkijään milloin mihinkin asentoon - kerran se jopa torkkui istuallaan mönkijän jalkotilassa ja nojasi kuonoaan virta-avaimeen.. 

Huolimatta suuresta väsymyksestä, se jaksoi silti illalla vielä paimennella, kunnes linnut rupesi nousemaan puihin.Nyt se veteleekin sikeitä keittiön lattialla.. En kehtaa viedä sitä enää ulos tarhaan, nukkukoot rauhassa tämän kerran sisällä lämpimässä :) Aamulla joutaakin sitten taas Pörrin kaveriksi.

Luultavasti Köpsä saa taas viikon verran lepoa, tosin käytän tietysti välillä vetreyttämässä lihaksia, mutta töihin sen ei tarvitse lähteä. Minullakin on pitkä viikonloppu ensi viikolla, niin saadaan taas keräillä voimia! 

Työvaatteet

Laitoin tuossa toissapäivänä tilauksen Ulkoilukauppa.com:iin. Haglöfsin kuoritakki ja -housut saapuvat ehkä toivottavasti jo ensi viikolla, että pääsee kokeilemaan käytännössä! Mulla yksi Haglöfsin ohuempi Gore-takki on, ja nyt parina iltavuoropäivänä pitäny sitä paimentaessa päällä. Hyvin on pysyny kuivana, vaikka vettä on tullu lähes koko ajan. Housut multa uupuikin, joten nyt kokeillaan nekin. Odotan kyllä innolla paketin saapumista!

Lisäksi tilasin samaisesta putiikista Devoltin merinovillaisen aluspaidan ja -housut. Alkaa olla nuo aluskerrastot mulla melkosen kulahtaneita ja reikäisiä.. Niin kokeillaan nyt sitten niitäkin. Olisin ottanut Haglöfsiltä alusasutkin, mutta kun ovat niin paljon arvokkaampia :/ Niin kokeillaan nyt tuota Devoltia.. Toivottavasti on ihan hyvä. Lämpötilasuositus sillä puvulla oli +10 - -10 astetta, mutta kai sillä pakkasellakin pärjää, kun laittaa fleecevälikerraston (joka sekin pitäisi uusia!) sen päälle. 

Ei ole olemassa huonoja kelejä - on vain huonoja varusteita!! :D

Ja nyt paimentelemaan!

iisipiisi!

Jep jep. Tänään olikin iltavuoro, pääsi Köpsä taas viikon tauon jälkeen töihin. Virtaa kyllä siinä hupissa taas on vaikka muille jakaa. Ja mikä kummallisinta, koko päivä oli sumuinen ja vesitihkuinen, muta linnut eivät levinneet juuri ollenkaan. Kumma juttu.. No, nyt onkin meillä viikonloppuvuoro, joten varmana keräilevät vaan voimiaan, jotta jaksavat lauantaina ja sunnuntaina ottaa kunnon maratoonin! 

Käytin töitten jälkeen Pörriä lenkillä, ilman hihnaa :) Ensin ajattelin jotta uskaltaakohan tuota päästää irti, kun sillä ei oikein pohjakoulutusta ole lainkaan.. Mutta sitten totesin, että jos menee, niin siinähän menee. Se on sellainen pallo tällä hetkellä, että ei se kovin pitkälle jaksa lyllertää :D 

Eikä se sitten loppujen lopuksi edes mennyt kovin kauas minusta, ehkä korkeintaan 50 metrin päässä kävi. Sitten kun se hoksasi että jurtissa on yöpymässä fasuja, niin sitten se kävi ehkä noin 150 metrin päässä, mutta tuli takasin kyllä. Se se vasta olikin hassun näköinen, kun se on niin pieni, ettei siitä näy mitään, kun se jurtin seassa menee. Ja kun se hyppeli, niin silloinkin ilmestyi jostain yhtäkkiä pieni nenä ja pienet korvat, ja lopuksi viuhahti valkoinen tupsuhäntä :)

En tiedä sitten, onko moinen hyppeleminen hyväksi Pörrille tässä vaiheessa, mutta kaipa tuo ite tietää, mitä se kroppa kestää.

Maanantaina täytyykin aloittaa sillä kunnon matokuuri: joka päivä matolääke siihen asti, kunnes 2 viikkoa poikimisesta on kulunut. Eli nopean laskutoimituksen tuloksena Pörriskä syö Axiluria noin 39 päivää - eiköhän tuolla luulisi matojen lähtevän. 

Odotan jo malttamattomana sitä, että pennut syntyy! Vaikka minua myös kauhistuttaa se, että olen kotona silloin todennäköisesti yksin, Jomppe on Putaalla, enkä tiedä mitään poikivista koirista ja niiden pentujen hoidosta! Onneksi voin kysyä isosiskolta, joka on kuitenkin kasvattanut koiria jonkin verran.. Mutta silti vähän panikoin :)

Pimeät aamut

Ja vettä vaan jaksaa sataa. Tulis jo talvi :/ Nyt onkin Köpsä saanut taas muutaman lepopäivän lisää, kun pomo on paimentanu ite. No, torstaina ja perjantaina pitäisi olla mulla iltavuoro ja viikonloppuna työvuoro, joten kyllä sitä taas saa paimennella. Tosin, saksanseisojakerho tulee avustamaan viikonloppuna, saas nähdä, kuinka monta koiraa sieltä nyt sitten tuleekaan. Viime viikonloppuna oli noutajakoirayhdistys hommissa, ja niiltä ainakin onnistui paimennus ihan hyvin. Ne olikin samoja porukoita, kuin on jahdeissa noutamassa raatoja, joten ne pysy aika hyvin hanskassakin. :)

Tässä istun aamukahvilla keittiön pöydän ääressä ja koitan tiirailla ikkunasta pihalle, josko se rupeis valostumaan. Ei vielä.. Menee lähemmäs seittemää. Tänään olisi ohjelmassa omenoitten keräämistä talvisäilöön kellariin, jotta saa talvellakin viedä niitä kauriille ruokinnalle. Suolakivetkin pitäisi laitella kondikseen, ja täyttää peuramaatti melassilla. Ei ole kauriita vielä näkynyt, tosin, ruokaa on vielä paljon saatavilla joka puolella. Mutta täytyy silti laittaa ruokinta hyvissä ajoin pällensä, jotta huomaavat ajoissa ja jäävät seudulle. 

Pörri alkaa käydä koko ajan yhä rauhattomammaksi. Se hyppii tarhassa ihan levottomana eikä suostu oikein asettumaan. Kai sille täytyy kohta ruveta laittamaan petipaikkaa varmuuden vuoksi sisätiloihin.. Ruokakin sille on alkanut taas maittamaan. Täytyy antaa useampi kerta päivässä, että pysyy tyytyväisenä. Vielä kuukauden päivät, ja sitten on ne päivät, kun pitäisi pentujen putkahtaa. 

Minkähänlaista vilinää sitä sitten onkaan luvassa?

Kaunis päivä :)

No niin, tänään oli kuin olikin ihan suhteellisen OK päivä. Vettä se meinasi tihuttaa puolen päivän aikaan, mutta ei satanut kuitenkaan. Taivas oli mukavan kirkas koko päivän :)

Ja lisäksi se oli harvinaisen sininen! Ajatukseni harhailivat jopa ulkomaanmatkoihin lämpöisiin maihin, kun unehuin katselemaan niin sinistä taivasta.. 

Köpilläkin näytti olevan ihan mukava päivä, ainakin ilmeen mukaan..

Totesin siinä alkutaipaleella myös sen, että vehnä alkaa tosissaan olla kypsää. Meillä sitä tosin ei korjata, kun se kuuluu riistapeltoon. Se lakoaa peltoon ja linnut saavat syödä suoraan sieltä. Helpottaa ruokintaa muuten.

Köpillä oli tänään paimennuskaveri, Lyyli-neiti nimeltään

Paimentaminen itsessään sujui muuten ihan hyvin, mutta linnuilla on paha tapa nykyään lähteä aivan väärään suuntaan.. No, niille me emme paljon mahda mitään. 

Köpillä on todella lysti tyyli edetä sokerijuurikkaan seassa! Olen monasti yrittänyt puhelimen kameralla ottaa kuvaa sen pompuista, mutta eihän se onnistu.. Tänään sitten sain taltioitua yhden hauskan kuvan ihan normikameralla - eikös olekin lysti!

Fasaanit ovat kyllä typeriä lintuja. Monasti ne jäävät vain tuijottelemaan koiraa, kun se lähestyy niitä.

Joskus Köpi taas pääsee hiipimällä lähelle pahaa aavistamattomia lintuja

Syksy alkaa tosiaan pikkuhiljaa tuoda saapumistaan esille. Vaahterat vaihtavat jo väriään ja pudottavat lehtiään. Olen aina pitänyt syksystä. Varsinkin kun ensimmäiset pakkasaamut koittavat. Silloin on mukavaa olla paimentamassa, kun taivas on kirkas, hengitys höyryää ja nenänpäätä ja sormenpäitä jo hieman kihelmöi. Pellot ottavat ensi kuuran vaipakseen, kaikkialla nurmi ottaa hopean kimmeltävän vivahteen kun auringon säteet hiipivät puiden lomasta valtaamaan alaa lämmölle, joka sulattaa pienet jääkiteet yön jäljiltä..

Mutta siihen on vielä aikaa.. Vielä meidän on tyytyminen alkavaan väriloistoon, joka sinänsä on myös upea näky!

Alkoi olla aika ajella viimeiset kierrokset, huomasin taivaalle hiipivän sirpin. Tuleekohan ensi yöstä niin kirkas, jotta näkisi tähdenlentoja? Yhtenä iltana näin viisi. Yksi niistä viisti taivaan kantta usean sekunnin ajan - se oli todella kaunis!

Siinäpä se oli tämän päivän kujeista :) Saas nährä, mitä se huominen tuopi tullessaan. No, nyt on Köpillä ollut sen verran puuhakas viikko, joten se saa ansaitut lepopäivät viikonloppuna. Jospa se suostuisi sitten syömäänkin ihan kunnolla..

Välipalaa

Sataa vettä. Ja tiedettävästi vesisade ja paimennus eivät ole paras yhdistelmä. Köpi on nyt saanu juosta kolme päivää lintujen perässä - ruokahalut siltä on jälleen hävinnyt jonnekin, tosin, niin on Pörriltäkin.

Luulen vahvasti, että kyllä se Pörriskä on paksuna, merkit vähän vaikuttaa sille. Nisät on alkanut turvota, se tulee herkemmin rapsutettavaksi ja ruokahalut silläkin on vähän kateissa (tosin, Köpin kiposta sille varmaan maistuisi..). Nyt on astumisesta kulunut 29 vrk. Eli periaatteessa voisi käyttää ultrassa varmistuttamassa asian, mutta eipähän viitsitä maksaa 60-100e siitä, että saa stressata koiraa lekurin pöydällä. Päätettiin, että jos niitä pentuja on tullakseen, niin sitten niitä tulee, kun tulee - kyllä se luonto hoitaa!

Mutta niin. Kolmena iltana paimennettu Köpsän kanssa ja kahtena niistä on satanut vettä. Sen lisäksi, että on lähes epämiellyttävää 8 tuntia kierrellä läpimärkänä puskia, niin linnut leviävät entistä enemmän. Siinä meinaa tulla jo kiire, kun toiselta reunalta tyrkkäset lintuja niin toiselta reunalta ne on hilputtaneet jo puoli kilometriä tietä pitkin.. Aargh! 

No, tänään näyttää keli vähän paremmalta, aurinko paistaa ja taivas on lähes pilvetön, tosin kyllähän se vielä kerkiää sateen ripsauttaa ennen kuin meillä työt alkaa Köpin kanssa.. Siinä ei muuten kerkiä oikein taukojakaan pitämään, joten se on paimennuksen ohessa poimittava pelloilta syötävät. Peurapellon kupeessa on melko isoja omenapuita ja jokunen luumupuu - sieltä on hyvä poimia pientä välipalaa. Lisäksi muutamalle riistapellolle kylvettiin tänä vuonna kuituhampun sijasta rehumaissia. 

Niitä on mukava napostella samalla, kun kävelee fasujen perässä. Minä en maissista ole koskaan pitänyt - muussa muodossa kuin popcornina :) - mutta nuita on ihan hyvä syödä raakana. Pienimmät on jopa vähän makeahkoja vielä. Ne maistuu vähän herneeltä, ehkäpä :) Tuossa toissapäivänä söin viisi maissia ja saman verran omenoita. Luumuja keräsin pienen pussin täyteen, ja söin siitä puolet. Siinä vaiheessa meinasi ruveta vatsa sanomaan itseään irti :D 

Jees jees. Mutta toivottavasti tänään on parempi paimennuskeli.. En soisi ainakaan vettä satavan.

Töitä - jei!

Päästiinpäs Köpsän kanssa taas paimentelemaan :) Tämä viikko meni ihan suht hyvin, vähän tuo polvi meinaa välillä vihjaista, että pitäis rauhoittaa menoa. Mutta kun tosiaan rauhakseen etenee, niin sit ei ole mitään ongelmaa. Köpi nautti tosissaan päästessään taas hommiin - tosin, se puolentoista viikon tauko liikunnassa ei tehny sille hyvää - se väsähti muutaman tunnin paimentamisesta ihan täysin. Sen tassut oli tosi arat - joten mä laitoin anturoihin sellaista uutta rasvaa, jonka ostin agrimatketista. Sen pitäis ehkäistä haavoja - ja edesauttaa jo tulleiden haavojen paranemista. No, en tiedä sitten, miltä se Köpistä on tuntunut, mutta kyllä se ainaskin menee vielä tuola puskissa.

Otin sen sitten sisälle torstaina, paimennuksen jälkeen - ja se koira oli ihan poikki! Se kävi petiin makaamaan - ja rupes heti tuhisemaan. Se ei välittänyt ollenkaan, kun mä tein itelleni ruokaa! Se vaan kuorsas, raukka parka.. Mutta seuraavana päivänä mentiin taas paimentamaan, onneksi tosin linnut eivät levinneet kovin pahasti, niin sai Köpsä palautua vähän rauhallisemmin. 

Nyt meillä sitten onkin vapaa vkloppu ollu ja ens viikko iltavuoroa - eli paimentamista joka päivä :) Lystiä! Eilen illalla kävin Köpin kanssa rantapuskissa kiertelemässä, josko olisi supikoiria löytynyt, kun linnut varoittelivat yöllä. Mutta ei ainakaan vielä silloin puolenyön aikoihin ollut liikettä, tai ei ainakaan Köpi löytänyt mitään. Yhden kukon se toi mulle takapihalta, mutta sen päästin menemään. 

Oli siellä kuitenkin sitten aamuyöstä ollut supikoiria liikkeellä, työkaveri sanoi, että oli kahdet jäljet rantapolulla. Niimpä tietysti! Se on mentävä ens viikolla uudestaan kiertämään - eri aikoihin yöstä, jos sattuisi tapaamaan moiset möllykät! 

Masentuneet

Me olemme Köpin kanssa ihan masentuneita - vettä sataa ja töihin ei pääse.. Köpsä pääsi sitten kanssani sisätiloihin, suojaan tuolta kurjalta märältä säältä. 

Minä lueskelin kaikessa rauhassa kirjaa ja Köpsä makoili lattialla sängyn vieressä. Mutta tein jälleen kerran väärin - en voinut vastustaa kiusausta - ja päästin sen perhanan jalkoihini sängylle makoilemaan.. Jomppe tykkää hyvää, kun kuulee tästä.. Mutta kun se oli niin rauhassa ja suloinen ja - ja ... :D

Vain tämän kerran, jookosta.. tämä ei toistu! Mun pääni on jotenkin menny sekaisin, kun on joutunu olemaan neljän seinän sisällä jo toista viikkoa.. Kun on tottunut siihen, että suurimman osan päivästä on ulkona.. Siinä on mun puolustuksein :)

valppaana tiiraillaan fasuja

Löysin tuossa puhelimesta pari kuvaa, joita en muistanutkaan.

Tuossa yhdellä paimennusreissulla aiemmin Köpsän kanssa löydettiin russakan raato - lie mistä syystä päivänsä päättänyt - minkäänlaisia ulkoisia merkkejä ei kuoleman syyksi löytynyt. Liekö sitten säikähdykseen pumppu stopannu ihan itekseen.. Mutta kuitenkin. Nouto meni suht hyvin - ottaen huomioon, että harjoitusta russakoitten kanssa saanut pitkän aikaa sitten. 

No, kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa:

vanhoja aikoja :)

Ja vettä sataa.. Huono on lähteä Köpin kanssa puuhasteemaan mitään, kun on tuo polvi huonossa hapessa. Otin sen äsken sisälle vähäksi aikaa, se kun on vallan loistavaa seuraa - hetken aikaa pureksii puruluuta ja sitten kellahtaa kupeelleen ja rupee veteleen hirsiä :) Mutta sitä on lysti ihan vaan seurata sivusta, mitä se puuhaa. Kerronpa tässä aikani kuluksi yhden hupaisan tarinan.

Kerran otin Köpin tavanomaisesti sisälle ja rupesin laittamaan itelleni ruokaa. Köpsä kierteli ympäri huushollia, etsien varmaan kaikenlaisia nameja, mitä on joskus tippunu sohvan alle.. Se parkkeeras ihan ihmeellisesti olohuoneeseen sängyn ja ikkunan väliin ihtensä. Siellä se istuskeli hiljaa ja välillä katteli pihalle. Minä kutsuin sitä pois sieltä nurkasta, mutta se vaan vilkas mua, ja rupes taas katteleen ulos. No, mä annoin sen olla ja tarkkailin sivusilmällä, mitä se puuhaa.

Pikkuhiljaa hoksasin, että se aristeli vastapäisellä seinällä olevia riistan nahkoja! Mokomakin, kohta pari vuotta asustellu meidän kanssa täällä, eikä ennen välittänyt mitään moisista rievuista. No, kutsuin sitä vahvemmin, ja se yritti lähteä pois turvapaikastaan, mutta ei kantti kestäny - se aloitti sen sijaan raivoisan haukun! (naapurit varmaan tykkäs..) Menin seinällä riippuvien taljojen viereen ja silittelin niitä - jolloin Köpi uskalsi tulla haistelemaan, ja ymmärsi, jottei nuita tarvihe pelätä!

Hah! siinä mulla ja Mettäkoira.. :D

Töpseli

18.8.2012 hommien välissä :)

Köpi. Alias Köpseli-töpseli. Lystikäs työkaveri ja verraton apu metsästyksessä.

Köpi on syntynyt 20.10.2010 Vesannolla. Köpsän emä, joka oli jo varttunut Novascotiannoutaja, tuli siihen tulokseen, että jos sitä joskus aikoo pentuja tehdä, niin ny se on se aika! Niinpä yhtenä iltana jo hieman ikääntyneempi narttu karkasi kotoa ja ui 3 km järven yli naapurin Suomenpystykorva-herran luo. Lie minkälaisia uhkavaatimuksia yhden yön hoidolleen ladellut, mutta onnistui kuitenkin toimissaan. Niinpä Köpsä sisarineen näki auringon valon ensi kerran tuolloin loppusyksystä. 

Eipä olisi arvannut, millaisia hirmuja nuista pienistä palleroista tulisi. Huomasin ilmoituksen muistaakseni apulassa, ja mainitsin asiasta Jompelle. No, hän ei tietystikään ollut kovin innoissaan asiasta, mutta sain kuin sainkin lopulta suostuteltua hänet hakemaan minulle sen yhden uroksen, joka oli vielä varaamatta. Se nimenomainen pentu, joka minulle oli tulossa, oli kuulema joukon yksinäisin. Se istuskeli omiaan jossain nurkassa, kun muut riehuivat. Oli kuulemma säälittävimmän näköinenkin. No, se sieltä kuitenkin tarttui Jompen mukaan, ja hyvin torkkui kuulema lähes koko pitkän matkan.  

Köpsä pienenä rääpäleenä :)

Jomppe sitten saapui pennun kanssa Viralaan ja totesi heti autosta noustuaan "jotta tämä on ihan selkeästi Köpi". Ja niinhän siitä Köpi sitten tulikin - tarkemmin ajateltuna, ei sille mikään muu nimi olisi sopinutkaan. 

Köpsä oli pentuna todella ruipelo - takajalat sillä oli aivan onnettomat - minä jo ajattelin "notta tuo selviä edes hengissä!" mutta siitä alkoi kaikesta huolimatta kehkeytyä varsin lystikäs vekkuli. Se maisteli oluttakin, mutta kerran otettuaan hieman liikaa, kun ei enää pystyssä meinannut pysyä, se päätti kuiten jättää alkoholit pesueen isännän huoliksi. 

Teimme Jompen kanssa paljon töitä, jotta saisimme koulittua Köpistä jonkinlaisen käyttökoiran - ja täytyy myöntää, että hyvää työtä teimmekin. Tosin, on se ollut aika helppo koira kouluttaa - todella anteeksiantavainen. 

Nyt aikaa on kulunut Köpin kanssa elellessä pari vuotta, ja se alkaa olla "valmis". Tosin, koulutushan jatkuu edelleen joka päivä, hamaan hautaan asti. Mutta perusasiat meillä on jotenkin hanskassa. Köpi on osoittautunut oivalliseksi fasaanipaimentajaksi, jänisajuriksi, lintukoiraksi, noutajaksi, pienpetopiiskuriksi ja ihan vaan lystikkääksi seurakoiraksi. Siitä on moneksi, ja se on taatusti hintansa veroinen - jopa arvokkaampikin. Harvoin näin hienoon yksilöön olen päässyt tutustumaan - liekö yhteenkään (enkä ole yhtään puolueellinen..). 

Aion kertoilla Köpin kanssa kokemistani vaiheista ja sattumuksista enemmän, kiinnostaa ketään tai sitten ei, sehän ei minua haittaa :) 

Ja tietysti uudesta hankinnastamme: Köpin morsmaikusta, Suomenpystykorva Pörristä - ja toivottavasti niiden ensimmäisestä pentueestaan, joka toivottavasti tulee olemaan todellinen sitten myöhemmin syksyllä!