Luulen vahvasti, että kyllä se Pörriskä on paksuna, merkit vähän vaikuttaa sille. Nisät on alkanut turvota, se tulee herkemmin rapsutettavaksi ja ruokahalut silläkin on vähän kateissa (tosin, Köpin kiposta sille varmaan maistuisi..). Nyt on astumisesta kulunut 29 vrk. Eli periaatteessa voisi käyttää ultrassa varmistuttamassa asian, mutta eipähän viitsitä maksaa 60-100e siitä, että saa stressata koiraa lekurin pöydällä. Päätettiin, että jos niitä pentuja on tullakseen, niin sitten niitä tulee, kun tulee - kyllä se luonto hoitaa!
Mutta niin. Kolmena iltana paimennettu Köpsän kanssa ja kahtena niistä on satanut vettä. Sen lisäksi, että on lähes epämiellyttävää 8 tuntia kierrellä läpimärkänä puskia, niin linnut leviävät entistä enemmän. Siinä meinaa tulla jo kiire, kun toiselta reunalta tyrkkäset lintuja niin toiselta reunalta ne on hilputtaneet jo puoli kilometriä tietä pitkin.. Aargh!
No, tänään näyttää keli vähän paremmalta, aurinko paistaa ja taivas on lähes pilvetön, tosin kyllähän se vielä kerkiää sateen ripsauttaa ennen kuin meillä työt alkaa Köpin kanssa.. Siinä ei muuten kerkiä oikein taukojakaan pitämään, joten se on paimennuksen ohessa poimittava pelloilta syötävät. Peurapellon kupeessa on melko isoja omenapuita ja jokunen luumupuu - sieltä on hyvä poimia pientä välipalaa. Lisäksi muutamalle riistapellolle kylvettiin tänä vuonna kuituhampun sijasta rehumaissia.
Niitä on mukava napostella samalla, kun kävelee fasujen perässä. Minä en maissista ole koskaan pitänyt - muussa muodossa kuin popcornina :) - mutta nuita on ihan hyvä syödä raakana. Pienimmät on jopa vähän makeahkoja vielä. Ne maistuu vähän herneeltä, ehkäpä :) Tuossa toissapäivänä söin viisi maissia ja saman verran omenoita. Luumuja keräsin pienen pussin täyteen, ja söin siitä puolet. Siinä vaiheessa meinasi ruveta vatsa sanomaan itseään irti :D
Jees jees. Mutta toivottavasti tänään on parempi paimennuskeli.. En soisi ainakaan vettä satavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti