Töpseli

18.8.2012 hommien välissä :)

Köpi. Alias Köpseli-töpseli. Lystikäs työkaveri ja verraton apu metsästyksessä.

Köpi on syntynyt 20.10.2010 Vesannolla. Köpsän emä, joka oli jo varttunut Novascotiannoutaja, tuli siihen tulokseen, että jos sitä joskus aikoo pentuja tehdä, niin ny se on se aika! Niinpä yhtenä iltana jo hieman ikääntyneempi narttu karkasi kotoa ja ui 3 km järven yli naapurin Suomenpystykorva-herran luo. Lie minkälaisia uhkavaatimuksia yhden yön hoidolleen ladellut, mutta onnistui kuitenkin toimissaan. Niinpä Köpsä sisarineen näki auringon valon ensi kerran tuolloin loppusyksystä. 

Eipä olisi arvannut, millaisia hirmuja nuista pienistä palleroista tulisi. Huomasin ilmoituksen muistaakseni apulassa, ja mainitsin asiasta Jompelle. No, hän ei tietystikään ollut kovin innoissaan asiasta, mutta sain kuin sainkin lopulta suostuteltua hänet hakemaan minulle sen yhden uroksen, joka oli vielä varaamatta. Se nimenomainen pentu, joka minulle oli tulossa, oli kuulema joukon yksinäisin. Se istuskeli omiaan jossain nurkassa, kun muut riehuivat. Oli kuulemma säälittävimmän näköinenkin. No, se sieltä kuitenkin tarttui Jompen mukaan, ja hyvin torkkui kuulema lähes koko pitkän matkan.  

Köpsä pienenä rääpäleenä :)

Jomppe sitten saapui pennun kanssa Viralaan ja totesi heti autosta noustuaan "jotta tämä on ihan selkeästi Köpi". Ja niinhän siitä Köpi sitten tulikin - tarkemmin ajateltuna, ei sille mikään muu nimi olisi sopinutkaan. 

Köpsä oli pentuna todella ruipelo - takajalat sillä oli aivan onnettomat - minä jo ajattelin "notta tuo selviä edes hengissä!" mutta siitä alkoi kaikesta huolimatta kehkeytyä varsin lystikäs vekkuli. Se maisteli oluttakin, mutta kerran otettuaan hieman liikaa, kun ei enää pystyssä meinannut pysyä, se päätti kuiten jättää alkoholit pesueen isännän huoliksi. 

Teimme Jompen kanssa paljon töitä, jotta saisimme koulittua Köpistä jonkinlaisen käyttökoiran - ja täytyy myöntää, että hyvää työtä teimmekin. Tosin, on se ollut aika helppo koira kouluttaa - todella anteeksiantavainen. 

Nyt aikaa on kulunut Köpin kanssa elellessä pari vuotta, ja se alkaa olla "valmis". Tosin, koulutushan jatkuu edelleen joka päivä, hamaan hautaan asti. Mutta perusasiat meillä on jotenkin hanskassa. Köpi on osoittautunut oivalliseksi fasaanipaimentajaksi, jänisajuriksi, lintukoiraksi, noutajaksi, pienpetopiiskuriksi ja ihan vaan lystikkääksi seurakoiraksi. Siitä on moneksi, ja se on taatusti hintansa veroinen - jopa arvokkaampikin. Harvoin näin hienoon yksilöön olen päässyt tutustumaan - liekö yhteenkään (enkä ole yhtään puolueellinen..). 

Aion kertoilla Köpin kanssa kokemistani vaiheista ja sattumuksista enemmän, kiinnostaa ketään tai sitten ei, sehän ei minua haittaa :) 

Ja tietysti uudesta hankinnastamme: Köpin morsmaikusta, Suomenpystykorva Pörristä - ja toivottavasti niiden ensimmäisestä pentueestaan, joka toivottavasti tulee olemaan todellinen sitten myöhemmin syksyllä!