Ja vettä sataa.. Huono on lähteä Köpin kanssa puuhasteemaan mitään, kun on tuo polvi huonossa hapessa. Otin sen äsken sisälle vähäksi aikaa, se kun on vallan loistavaa seuraa - hetken aikaa pureksii puruluuta ja sitten kellahtaa kupeelleen ja rupee veteleen hirsiä :) Mutta sitä on lysti ihan vaan seurata sivusta, mitä se puuhaa. Kerronpa tässä aikani kuluksi yhden hupaisan tarinan.
Kerran otin Köpin tavanomaisesti sisälle ja rupesin laittamaan itelleni ruokaa. Köpsä kierteli ympäri huushollia, etsien varmaan kaikenlaisia nameja, mitä on joskus tippunu sohvan alle.. Se parkkeeras ihan ihmeellisesti olohuoneeseen sängyn ja ikkunan väliin ihtensä. Siellä se istuskeli hiljaa ja välillä katteli pihalle. Minä kutsuin sitä pois sieltä nurkasta, mutta se vaan vilkas mua, ja rupes taas katteleen ulos. No, mä annoin sen olla ja tarkkailin sivusilmällä, mitä se puuhaa.
Pikkuhiljaa hoksasin, että se aristeli vastapäisellä seinällä olevia riistan nahkoja! Mokomakin, kohta pari vuotta asustellu meidän kanssa täällä, eikä ennen välittänyt mitään moisista rievuista. No, kutsuin sitä vahvemmin, ja se yritti lähteä pois turvapaikastaan, mutta ei kantti kestäny - se aloitti sen sijaan raivoisan haukun! (naapurit varmaan tykkäs..) Menin seinällä riippuvien taljojen viereen ja silittelin niitä - jolloin Köpi uskalsi tulla haistelemaan, ja ymmärsi, jottei nuita tarvihe pelätä!
Hah! siinä mulla ja Mettäkoira.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti